Pyhän Marian kirkko
(Tunnetaan myös nimellä Chiesa degli Scalzi)

Kansallinen nähtävyys
Paljasjalkaiset karmeliittamunkit aloittivat luostarinsa (alkuperäinen luostari purettiin myöhemmin rautatieaseman tieltä) ja kirkkonsa rakentamisen vuonna 1656 Baldassare Longhenan (s. Venetsia, 1598 - 1682) suunnitelmien mukaisesti.

Suunnittelijan kuoleman jälkeen rakennustyön johtaminen siirtyi karmeliittamunkki Giuseppe Pozzon vastuulle (s. Trento, 1645 –1721). Hän myös suunnitteli osan kirkon alttareista ja koristekuvioista.

Tämä kirkko on ehkäpä vaikuttavin esimerkki venetsialaisesta barokkityylin rakentamisesta.

Vahva valojen ja varjojen kontrasti, useiden eri marmorilajikkeiden käyttö, kultalinjausten kimallus ja upeat veistosten ja maalausten muodot luovat yhdessä vaikuttavan ja värikkään vaikutelman, joka huokuu vierailijalle taitelijan ilosanomaa taiteen ja muodon voitosta kylmän materian muokkaajana.

Kirkon julkisivu on 24 metriä korkea.

Julkisivu
Giuseppe Sardin (s. S. Angelo di Vado, Pesaro, 1680 – 1753, Rooma) suunnittelema carrara-marmorinen kirkko on rakennettu juhlistamaan Neitsyt-äitiä, jonka patsas on hallitsevalla paikalla kirkon keskellä. Kirkon sisällä kuusi korinttilaistyylistä pylväsparia on sijoitettu korkean jalustan ympärille. Näiden pylväiden välissä on pyhimysten, kuten Pyhän Sebastian, Maria Magdaleenan ja Johannes Kastajan patsaita. Patsaiden keskellä on suuri ja vaikuttava portti, jonka vieressä pylväät tukevat ja koristavat entablementtia, jossa on neljä pylväsparia lisää ja jonka keskellä on Madonnan patsas Pyhän Jeromen, Uskon, Toivon (vaurioitunut kaatumisen johdosta) ja Pyhän Bartolomeuksen patsaiden ympäröimänä. Julkisivua koristaa kirkon suojelijoiden, Cavazzan herttuoiden, vaakuna. Koristuksessa on kuvattu Kristus, jonka oikealla puolella seisovat Aatami ja Kain ja vasemmalla puolella Abel ja Eeva. Julkisivu on monien taitelijoiden luomus. Tähän vaikuttavaan taiteilijajoukkoon kuuluivat muun muassa Clemente Molli ( s. Bologna, 1600-luku), Francesco Penso eli Cabianca (s. Venetsia 1665 - 1737) ja G. Bonazza ( s. Padua, 1650 – 1736). Valitettavasti linnut ovat vuosisatojen varrella vaurioittaneet näitä taideteoksia varsin pahasti.